24. elokuuta 2015

Lapin kesää


Kesäloma on jo takana, ja töiden tekoon olisi orientoiduttava, vaikka kesäkelit ovatkin vasta nyt olleet parhaimmillaan. Tampereella oli muutama hellepäivä heinäkuussakin, mutta me oltiinkin miehen ja nuorimmaisen tyttären kanssa sopivasti silloin reissussa pohjoisessa, jossa lämpötila ei lähellekään kahtakymmentä noussut koko kahden viikon aikana. Mutta muuten kelit olivat kohdillaan ja maisemat mahtavia, tässä muutama kuvamuisto matkan varrelta:



Suomussalmella mökkeiltiin heti alkuun viisi päivää mm. kiikaroiden valtavaa porotokkaa, joka uhkaavasti lähestyi mökkitonttia. Onneksi se palasi omia jälkiään pitkin takaisin sinne mistä lie tullutkin.




Ranuan eläinpuistosta löytyi komea kivipelto. Matkalla kävimme kylässä myös entisen naapurin, Kalle Päätalon lapsuudenkodissa Kallioniemessä Taivalkoskella, hieno paikka sekin.




Koski välillä Rovaniemi Ivalo. nimi hukkunut mielestä. Yllättävää kyllä, ainoat sääsket koko reissulla löytyi täältä. 




Kaunispään huipulla Saariselällä ihailimme maisemia. 





Ivalon ja Inarin välillä kävimme jaloittelemassa ja kiipesimme katsomaan Karhunpesäkiveä, jonka ympäristössä oli muitakin muhkeita siirtolohkareita, kuten kuvan yksilö.




Ensimmäisen yön majailimme Inarijärven rannalla, josta pikkumökin lisäksi olimme varanneet rantasaunan.  Reissulla yövyimme enimmäkseen leirintäaluemökeissä, jotka olivat miellyttävämpi kokemus mitä olin etukäteen odottanut lähes kolmenkymmenen vuoden takaisten muistojeni perusteella.







Kaamasen tietä huristelimme Karigasniemeen, josta ylitimme rajan ja Tenojoen. Karigasniemen Kylätalolla tarjoiltiin makoisia vohveleita ja lohi-tv, mutta tällä kertaa lohia ei näkynyt uiskentelemassa.







Matkamme jatkui Porsangerin vuonon reunaa pitkin pohjoisen suuntaan. 







Matkan pohjoisin päätepiste oli Magerøya-saari Nordkappissa.  Sen suurimmasta kaupungista, Honningsvågista, löytyy satama, ruokakauppoja, kahviloita ja ravintoloita - ja valtavia matkustajalaivoja, joista väkeä kuljetetaan busseilla saaren pohjoisimpaan kolkkaan.




Me majoituimme n. 10 km päähän Nordkappista, itseään maailman pohjoisimpana leirintäalueena mainostavaan Kirkeporten Campingiin. Mökki (yksi punaisista kuvassa) oli siisti, lämmin ja siellä oli mukavat patjat ja paksut peitot.










Nordkappin maisemat olivat karun kauniit ja jylhät. Vietimme aamupäivän vierailukeskuksessa Euroopan "huipulla".





Muutama tunneli oli matkalla, muuten tie kulki vuorenseinämän viertä. 








Altassa olimme yötä niinikään leirintäalueella. Illalla kävimme katsastamassa Altan kirkon ja herkuttelemassa  Peppes-pizzat.










Taukopaikkoja oli Norjan vuoristoteillä aika harvassa. Kivaan lounaspaikkaan satuimme Storslett:n kylässä matkalla Altasta Skibotniin.  Bios-ravintolan listalta löytyi mm. turskaa, kapakalaa ja lohikeittoa. 

















'





Myös maisemat olivat tuolla välillä huikeat. Välillä ajletiin rannassa vuonojen reunaa ja valillä ylitettiin vuoria lähellä lumihuippuja.







Suomen puolelle tulimme Kilpisjärveltä. Siellä yövyimme Kilpis-hotellissa mahtavan Saanan vierellä (kuvat hotellin rantasaunalta). 




Kilpisjärveltä huristelimme suorinta tietä etelän suuntaa, ja maisemat kieltämättä hieman muuttuivat "yksitoikkoisemmiksi". 




Kahvitaukoa pidettiin Pellossa Vihreällä Pysäkillä, josta löytyy mm. Seita Shop. monipuolinen sisustusliike.




Oulussa pyörähdettiin torilla, joska viereisistä vanhoista aitoista löytyy kivoja putiikkeja ja ravintoloita. Me söimme maailman parhaa letut Pannukakkutalossa.



Nyt sitten jatketaan elokuuta töiden parissa ja suunnitellaan uusia reissuja.

Mukavaa viikon alkua!


26. kesäkuuta 2015

Lomalla


Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

- Tommy Taberbermann -






Tila&Tunnelma lomailee 29.6. - 20.7.2015.


Mukavia kesäkelejä!


5. kesäkuuta 2015

Uusi sohva


Nyt on uusi sohva sitten kotiutunut. Suunnitelmissa oli hankkia kulmasohva, jossa olisi käsinojat molemmillä puolilla. Adean Wilhem-sohvasta olin jo pidemmän aikaa haaveillut sen kepeän viisikymmenlukumaisuuden vuoksi, mutta sen hankinta tyssäsi hintaan. Kauppareissulla tuli sitten vastaa tämä yksilö, Novapakin Conte-sohva. Sohvatyynyt ovat samaa mallia Wilhelmin tyynyjen kanssa, ja muutenkin sohvalla on kiva kevyt ja vähän erilainen ilme. Sohva oli liikkeen mallipoisto puoleen hintaan ja kangaskin sattui olemaan juuri sitä sävyä mitä oltiin ajateltu, joten ostettiin se pois.

Sohva on kotimaista tekoa ja se on verhoiltu kestävällä Lauritzon's Sakura-kankaalla. Väri on sävyistä vaalein, kauniin valko-harmaa-beige. Toivottavasti vaaleus kestää käytössä, kangas on kuitenkin onneksi vesipestävä.






























Nyt onkin sitten mietinnässä uusi verhoilu nojatuoleille, jotain väriä olisi kiva saada. Samoin ollaan mietitty sohvapöydän korvaamista rahilla, koska jalat on kuitenkin aina tuossa pöydällä. Toisaalta pöydälle on helpompi laskea kahvikuppi tai laittaa kynttilöitä yms. -  ja tuo on sen verran jämäkkä yksilö, että kestää istumistakin. Ja mattokin on hieman liian pieni...




25. toukokuuta 2015

Sohvan tuunaus









Sohvamme on palvellut ansiokkaasti jo ainakin 10 vuotta, mutta nyt sille koittaa uusi elämä. Tyttäremme tarvitsi sohvan kotiinsa, mutta koska opiskelijan budjetti on rajallinen, varsinkin näin isoissa hankinnoissa, päätimme että meidän sohva muuttaa hänen luokseen ja me hankimme uuden. Uusi sohva on ollutkin hankintalistalla jo jonkin aikaa, mutta nyt se saatiin sitten ostettua - pienen "pakon" sanelemana. Uusi sohva saapuu kotiin torstaina, joten siitä juttua enempi sitten.

Kulmasohva ei sellaisenaan sopinut tyttären olohuoneeseen, koska kulma oli väärällä puolella. Niinpä tuunasimme kulmasohvasta suoran poistamalla kulmapalan ja liittämällä divaaniosan suoran osan jatkoksi. Irtonainen rahi tulee sitten sohvan eteen divaaniksi. Hieman askartelua homma vaati, kun jalkoja ja kiinnikkeitä piti siirtää ja rakennella niille kiinnityspuut yms., mutta lopputuloksesta tuli hyvä ja nyt sohva mahtuu hyvin uudelle paikalleen. Kulmapala on kääritty pakettiin odottelemaan, jos joku joskus vielä tarvitsee kulmasohvaa...

Koska uusi sohvammekin on suora kolmen istuttava sohva, mallailin olohuoneeseen muutenkin vähän uuttaa järjestystä tuon tuunatun sohvan avulla.