Tuo edellisen synttäriherkkupostaukseni päivänsankari sai isosiskoltaan lahjaksi itse tehdyn päiväpeiton. Peitto on tehty koulun käsityötunnilla, ja väritys on juuri passeli tähän pieneen makuualkoviin, joka toimii nuorimmaisen huoneena. Ja jos hempeily kyllästyttää, voi peiton kääntää toisinpäin:
Jatkettava sänky on isosiskojen perintöä. Se oli ostettaessa lakattua mäntyä, mutta maalasin sen heti alkuun valkoiseksi. Sängyn päädyn muodot ja sydänkuvio antoivat inspiraation kirjahyllyyn, jonka nikkaroin sängyn kaveriksi lastenhuoneeseen joskus 15 vuotta sitten... Molemmat ovat saaneet kolhuja matkan varrella kolmen tyttären käsittelyssä, mutta elämisen jäljet saavatkin näkyä.
Hyllyn vieressä olevasta kirjoituslipastosta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Vanhan nojatuolin verhoilin muutama vuosi sitten kesäisellä kukkakankaalla ja räsymaton on äitini kutonut ensimmäisen opiskelija-asuntoni keittiöön - siitäkin on jo muutama vuosi vierähtänyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti