Viikolla eräänä aamuna nuorimmaisen kanssa koulutaksia odotellessa ihastelin meidän pihanäkymää tieltä päin. Vaikka innostus pihahommia kohtaan rupeaa aina näin syksyä kohden hiipumaan, on tuo piha kuitenkin aika kiva - huolimatta sammaleisesta nurmikosta, roudan runtelemasta pihakiveyksestä, rikkaruohoista kukkapenkissä... Suurin osa puista ja pensaista on ollut pihalla jo sen 60 vuotta kuin talokin on ollut pystyssä, osa taas on meidän istuttamia sen 14 vuoden aikana mitä tässä on asuttu. Niistä on muodostunut rehevä ja kerroksellinen puutarha.
Keskimmäisessä kuvassa näkyy pihan komistus - ja kauhistus. Jättimäinen vaahtera roskaa koko kesän, siementää kaikkiin mahdollisiin koloihin ja kohta on lehtiä taas kaikki paikat täynnä, mutta ei sitä raski kovin leikelläkään niin kauan kun se pysyy kunnossa eikä rojahda talon päälle.
Tässä vielä muutama lähiotos siitä, mitä tuolta puutarhasta tähän aikaan vuodestä löytyy:
Mukavaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti