Viikonlopun sisustussaaliit

Lauantaiaamuna kävin sitten retkellä Kangasalla Rompetorilla. Sää oli kesäisen lämmin, ja tavaraa on myynnissä joka lähtöön. Paljon oli autojen ym. vempeleiden varaosia, mutta myös sisustustavaraa moneen makuun: kankaita, astioita, huonekaluja, tauluja, mattoja..., melkein mitä vaan mitä voi mieleen juolahtaa. Mukaani tarttui Finelin keltainen emalikulho ja Riihimäen Lasin vaaleansininen lasipurkki, jolle löysin kaverin kotimatkalla Jankan kirpputorilta Hervannasta.

Noita sinisiä lasipurkkeja minulla oli jo ennestäänkin, mutta emalikulho on ensimmäinen laatuaan. Illalla lueskellessani maaliskuun Dekoa löysin sattumalta jutun juuri tuosta hankkimastani emalikulhosta. Se on Kaj Franckin 50-luvulla suunnittelemasta mallistosta, jonka suunnittelun perustana oli monikäyttöisyys ja muodon yksinkertaisuus. Kulhon olisi sovelluttava yhtä hyvin taikinan tekoon, hedelmien tarjoiluun kuin uuniruokien valmistamiseen, aivan kuten Franckin jo aiemmin suunnittelemat Kilta-astiatkin (nyk. Teema).

Myös uudet lasipurkit pääsivät heti käyttöön. Mieluiten pidän keittiön pöytätasot tyhjänä ylimääräisestä tavarasta, ja kaikelle onkin oma paikkansa kaapeissa ja laatikoissa, mutta näissä kauniin värisissä lasitölkeissä säilön kaikenlaista joka päivä käden ulottuvilla tarvittavaa keittiötavaraa. Kansia minulla ei niihin ole, muutama on lainattu Ikean lasipurkeista.

Säilytyspurkkien sisältö on hyvä nimetä, jotta oudompikin tietää mitä missäkin purnukassa on. Tästä päästäänkin uuteen viikonloppuna virinneeseen harrastukseeni: dymoiluun. Ostin Clas Ohlsonilta kohokirjoittimen, ja nyt on nimilappuja sitten ilmaantunut erinäisiin paikkoihin:

Ja vielä yksi projekti sai alkunsa viikonloppuna, kun nappasin Hemtex:tä mukaan tämän lampunvarjostimen kehikon:

Nyt on mietinnässä sen jatkojalostus: teenkö varjostimen kankaasta tai tapetista, vai kieputanko kangasta tai narua sen ympärille,  annanko olla sellaisenaan vai spreijaanko mustaksi...

Inspiraatiota odotellessa

Ei heitetä pois, sitä voi vielä tarvita...

Tuttu lause meillä, ja hyvä. Monesti on tarvittu mitä ihmeellisempää tavaraa, joka on säilötty kellarin uumeniin. Kuten tänään kun löysin tamän aarteen (rompetori taitaakin olla meidän kellarissa):

Vanha, nokinen hyllynpätkä, joka irrotettiin pannuhuoneen seinästä maalampöputkien tieltä. Maalipesulla enimmät liat pois, sahaus sopivaan mittaan ja sitten maalia pintaan, niin on just passeli tarkoitukseensa.

Maalia odottelelevat nämäkin vanha lastentuoli ja rottinkikori. Takana näkyy melkein valmis projekti, klaffilipaston maalaus nuorimmaiselle tyttärelle koulupöydäksi. Nämä kaikki liittyvät oikeastaan toisiinsa, joten esittelen lopputuloksen, kunhan on valmista. Toivottavasti pian...

Aurinkoista perjantaita!

Päivän piristys

Tapanani ei ole voittaa arvonnoissa, mutta nyt kävi tuuri. Voitin pääpalkinnon pankin kesäarvonnassa, Perfect Finnish -lahjakortin. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin tähän Marimekon Olkalaukkuun, ja punaisena :) Postipoika toi sen tänään jo ovelle, vaikka vasta eilen sen tilasin.

Nyt voisi sitten vaikka pitää siivouspäivän, kun on taas viikonloppu tuloillaan. Mattopiiskaa nykyään harvemmin tarvitsee... eli mattoja ei tule vietyä ulos kuin korkeintaan jouluksi ja juhannukseksi (eikä kaikkia mattoja edes suositella hakattavaksi). Mutta onhan tuo perinteinen rottinkinen mattopiiska kaunis koristeenakin. 

Kuvassa vasemmalla näkyy viimeisin sisustusostokseni, peltinen lehtiteline kympillä Prisman poistohyllystä. Siihen laitan kellariin työhuoneelle menevät postit, paperit yms., kun aina ei jaksa kipittää portaita edestakaisin.

Lauantaina ajattelin käydä tutkailemassa, mitä aarteita löytyy Tampereen Seudun Mobilistit Ry.:n Rompetorilta Kangasalan Pikkolan koulun pihalla klo 7-16. Restaurantapäivien nimellä kulkeva tapahtuma on ajoneuvojen osien sekä kaiken vanhan keräily- ja kirpputoritavaran markkinat, Suomen suurimmat ja vanhimmat rompemarkkinat. Restaurantapäiville kokoontuu satoja myyjiä ja tuhansia harrastajia  eri puolilta Suomea. Tervemenoa sinne ja mukavaa viikonloppua!

Rantaloma nro 2: Hanko

Pärnun reissun jälkeen käväisimme kotona, ja suuntasimme heti perään toiselle rantalomalle, muutamaksi päiväksi Hankoon, jossa en ollut ennen käynytkään. Kaunis pieni merenrantakaupunki, jossa voi aistia entisaikojen huvilaelämän eleganssin. Säätkin suosivat meitä, ja pääsimme nauttimaan rantaelämästä. Tässä otoksia siitä, mitä kahden päivän aikana Hangossa ehdimme kokea:

  Vierailu alkoi päiväkahvilla Neljän Tuulen Tuvalla, jossa itse Mannerheimkin toimi aikoinaa kahvilanpitäjänä.

  Yövyimme kodikkaasti Villa Tellinassa, vanhassa puuhuvilassa meren rannalla aivan keskusta tuntumassa. Talon isäntä kertoili mielenkiintoisia juttuja rakennuksen historiasta ja vaiheista mm. venäjän armeijan käytössä sotien aikana.

Tilava huone merinäköalalla. 

Pesupaikka huoneessa , mutta suihku ja wc löytyivät käytävältä.

Aamiaissali. 

Suuri leikkipuisto aivan majapaikkamme vieressä. 

Hangon kirkko.  Vasemmalla vesitorni, joka kesäisin toimii näköalatornina.  

Plagenin uimaranta ja sen kuulu vesikaruselli. 

Itäsatama, maamme suurin vierasvenesatama. 

Suussa sulava pasta Frutti (sinisimpukoita ja mustekalaa haudutettuna voi-valkoviinikastikkeessa)  Itäsataman makasiineissä toimivassa ravintola Hangon Makaronitehtaassa. 

Sisustustalo  Villa Hima, joka kertoo tarjoavansa välttämättömyystarvikkeita himaan ja huvilaan.

Vonnes Interiöristä löytyi kankaita sekä kaikkea kivaa merelliseen sisustukseen.

... ja löytyihän se Hangon keksikin:)

Keltaista joustinneuletta

Eilen olin etsiskelemässä asiakkaalle verhokankaita Eurokankaassa, kun silmääni pisti vaatetuskangaspuolella tämä ihana villaneulos. Ostin sitä pätkä, mutta en aio tehdä tuubihuivia tai villapaitaa, vaan heitin sen semmoisenaan olohuoneen sohvalle. Väri on juuri oikea keltainen, ja niinpä tuo kangas saa toimia torkkupeittona, kunhan ilmat tästä viilenee syksyä kohti. Päät pitäisi vielä maltaa jollain tapaa ommella, ettei rupea purkautumaan... Värejä oli muitakin, ja ainakin sileää- ja palmikkoneulosta oli saatavilla, hinta 35,-/m.

Jännää kyllä, että nyt kun koulut ja normaali arki alkoi, niin on paljon enemmän aikaa istuskella sohvalla kun kesälomalla konsanaan. Otin loman niinkin kirjaimellisesti, etten lukenut silloin edes sisustuslehtiä (romaaneja sitäkin enemmän), joten niitä onkin kertynyt aika pino tuohon sohvapöydän alle...

Mutta vielä ei tarvitse vetää villapeittoja päälleen, vaan voi nauttia kesäisistä keleistä. Lämmintä on luvattu viikonlopuksikin, joten lauantaina voisi vaikka pyöräillä Hämeenpuiston sisustus- ja antiikkitapahtumaan klo 12-19.

Viikonloppua!