Aikuisiällä olen monesti haikaillut lapsuuden viikonloppuja ja sunnuntaitunnelmaa: rauhallista ja aurinkoista, leppoisaa, ei mitää tekemistä, jopa hieman pitkästyttävää, raukeaa... Se tuntuu nykyään olevan niin harvoin saavutettavissa.
Ehkä tuo sunnuntaitunnelma syntyi lapsena osittain siitä, että ei itse tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta ym. kotihommista, mitkä nykyään monesti kasautuvat juuri viikoloppuun. Ja ehkäpä ennen paremmin osattiin rauhoittaa viikonloppu, varsinkin sunnuntai, lepoon ja paikallaan olemiseen. Eikä elämä muutenkaan ollut niin hektistä ja interaktiivista kuin nykyään tietokoneineen, kymmenine TV-kanavineen ym. houkutuksineen ja aktiviteetteineen.
Tässä näkymässä on jotain tuosta lapsuuden sunnuntaista, ja voin ihailla sitä suoraan olohuoneen sohvalta - silloin kun sinne ehdin istahtaa...
Leppoisaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti